Ensimmäisellä tunnilla Sirpan kanssa eskarit olivat teknisen työn luokassa sahaushommissa.
Toisella tunnilla keskustelimme pitkään ja hartaasti koulun säännöistä ja erityisesti heittämisestä - lumipallojen, kivien, lumipallojen, hiekan, lumipallojen, käpyjen, lumipallojen ja lumen heittämisestä. Koulun aikana, koulun alueella lumipallojen heittäminen on kiellettyä. Puhuttiin syistä, miksi tämä sääntö on olemassa. Meillä vallitsee yhteisymmärrys.
Samalla tunnilla puhuttiin auttamisesta. Sirpa-ope kehui kuinka tänään eräs eskareista oli sahaushommissa oman työnsä valmiiksi saatuaan omatoimisesti mennyt auttamaan muita. Kerroin hänelle omista huomioistani tämän porukan suhteen: Aina, kun teemme kynätehtäviä luokassa, ja joku ihmettelee, ettei tiedä/muista miten joku tehtävä tehdään, joku toinen eskari rientää apuun, ennen kuin itse ennätän. Olen yrittänyt vielä ohjata eskareita tässä avunannossa siihen, etteivät suoraan kertoisi vastausta, vaan ohjaisivat esimerkin avulla. Senkin tämä sakki jo kohta osaa. On varsin erikoislaatuista, että tämän ikäiset noin avuliaasti ja pyyteettä auttavat toisiaan. Minusta ainakin. Ritvan kanssa puhuimme tästä myös, ja sovimme, että yritämme pitää tätä yllä. Näistä on kasvamassa huikean hieno porukka!
Kerroin eskareille kuinka Sirpa-ope oli puhunut heistä selän takana hyvää ja kerroin myös omista huomioistani heidän suhteen. Juttelimme siitä, kuinka hyvä mieli toisen auttamisesta tulee sekä siitä, miten he kotona auttavat äitiä ja isää.
Hellyys läikkyi sydämessäni <3
Sain tunnin päätteeksi myös pienen näpäytyksen. Kaksi eskaria piti keskustelumme aikana omaa pientä porinaa, eivätkä ihan kaikkien puheenvuoroja kunnioittaneet. Ojensin heitä, ja sanoin että tästä syystä laitan heidät ruokajonossa viimeiseksi. Sain vastaukseksi seuraavan: "Arvaa mitä. Ei haittaa. Ei sillä ole väliä, jos joskus on jonossa viimeinen. Ei se ole maailmassa tärkeintä. Ei aina tarvi olla ensimmäinen." Osu ja uppos. Myönsin takeltelematta hänen olevan täysin oikeassa. Toinen komppasi: "Tiijjätkö mikä on maailmassa tärkeintä? Ystävyys!" Myönsin tämänkin olevan täysin totta. Pelastin itseni tilanteesta yhdistämällä nämä: "Ystävyyteen kuuluu myös se, että kuuntelee, kun toisella on puheenvuoro." Jälleen yhteisymmärrys ja kaikki saivat ruokaa. Jopa jonon viimeiset.
Liikuntatunnilla leikimme konttishippaa, liikuimme musiikin mukana, riimiloruttelimme kehonosia ja rentouduimme. Rentoutusharjoituksia teemme varmasti lisää. Kerroin, että vastaavanlaiset hengitysharjoitukset auttavat myös silloin, kun oikein kiukuttaa tai jos ei meinaa tulla uni, vaikka miten yrittäisi. Silmät kiinni ja rauhallinen, syvä hengitys nenän kautta sisään ja rauhallisesti suun kautta ulos. Tätä kannattaa kokeilla vanhempienkin. Jos oikein kiukuttaa. Nenän kautta rauhallisesti sisäääääään.... Ja suun kautta ulossssss...
Ai niin! Valokuvat löytyy tänään repusta, elleivät ne jo tulleet postissa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti