Ritva-ope oli tänään pois, joten järjestelyt olivat tavanomaisesta poikkeavat.
Ensimmäisellä tunnilla eskarit olivat Teemun ohjauksessa ja tekivät toisen kirjainsokkelotehtävän (, jossa tällä kertaa sanat olivat ihan oikein). Yllättävän hyvin he siitäkin suoriutuivat. Tässä ollaan mielenkiintoisessa tilanteessa: porukka on taitava, ja me opettajat ja ohjaajat hieman sokaistumme sille taitavuudelle eli vaadimme heiltä aina hieman enemmän. Olemme nyt jo siinä pisteessä, että eskarit osaavat jo ihan tolkuttomasti. He ovat auttavaisia toisiaan kohtaan ja tiukoissa paikoissa ovat toisilleen apuna, ryhmähenki on hyvä. Sekä sinnikkäitä, mahdottoman sinnikkäitä. Syntyy ehkä myös paineita onnistua ja suoriutua, pinnistellä ja yrittää. Meidän aikuisten täytyy olla tarkkana, etteivät pienet ihmiset väsy tai saa liikaa suorituspaineita.
Toisella tunnilla eskarit tekivät kirjaintehtäviä Mervin kanssa, ja viimeisellä tunnilla kävimme kirjastossa.
Kirjastossa ehdimme lukea tarinan äidinrakkaudesta, joka kestää vaikka olisi välillä tuhmakin, sekä runoja. Runot ovat tulleet porukalle suosituiksi. Ehkä siksi että riimirunot on melko hauskoja ja riimejä voi ennakoida, mutta ennen kaikkea siksi, että yleensä he saavat vuoron perään valita sivunumeron, jolta runo kirjasta luetaan... Kaikki keinot sallitaan ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti