Aamulla eskarit puuhailivat salaisia juttuja pian koittavaa juhlapäivää ajatellen (vink, vink!).
Mervin kanssa eskareilla oli toiminnallisia alkuäänneharjoituksia.
Minä puolestani lyhyellä tunnilla ennen ruokailua kävin tyynnyttelevää keskustelua halloween-juhlan kauhukäytävästä. Mimmonen se on? Missä se on? Miten sinne mennään? Mitä siellä on? Mitä, jos pelottaa? Onko pakko mennä? Mitä, jos tulee itku? Hyviä, tärkeitä kysymyksiä.
Kauhukäytävä oli ensimmäistä kertaa viime halloweeninä. Minun kasiluokkani rakensi sen, ja se oli hurjan hieno. Samaa lienee odotettavissa, nykyinen kasiluokka sen rakentaa. Kauhukäytävä on kellarikerroksen kapea varastokäytävä, jonne viime vuonna oli tehty muhkurainen lattia, katosta roikkuvia hämähäkkejä, repsottavia nukkeja, kauhumusiikkia- ja ääniä, valoefektejä ja eri varastoista kuului tai näkyi hurjia juttuja.
Pakko ei tietenkään ole mennä. Pienet kulkevat kumminsa, tarvittaessa aikuisen, kanssa reitin läpi, käsi kädessä. Viime vuonna kuljimme muutaman pikkuoppilaan kanssa reitin läpi lopuksi uudestaan valot päällä, ilman musiikkeja ja ääniä, selostaen mitä/mikä missäkin on. Hengissä siitä selviää! Kilvan vielä kertoilivat pukusuunntelmistaan!
Liikuntatunnilla reenasimme tanssiesitystä. Homma kuitenkin kääntyi levyraatidiskoiluksi, ja voi miten superhienoksi sellaiseksi! Mahtavaa irrottelua ja uskomatonta heittäytymistä! Ihan varmasti tehdään toistekin (ihan jo senkin takia, etteivät kaikki ehtineet toivoa mielibiisiään...)!
Kannattaa kokeilla itse kunkin: nippu hyviä kaverita, iso tila, valot pois ja musiikit täysille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti